TERVEYDENHUOLLON AMMATTI-IHMISTEN ESITTÄMIÄ KYSYMYKSIÄ

• Mitä on toimintaterapia ja mitä toimintaterapeutti tekee?

Toimintaterapia on lääkinnällisen kuntoutuksen muoto, joka pohjautuu toiminnan
tavoitteelliseen ja tietoiseen käyttämiseen.  Toimintaterapian huomion kohteena on  yksilön toiminta ja tavoitteena tukea hänen mahdollisuuksiaan osallistua ympäristönsä toimintoihin sekä suoriutua niistä rajoituksistaan huolimatta.  Lasten ollessa kyseessä näillä toiminnoilla tarkoitetaan useimmiten leikkiä, päivittäisiä toimintoja, koulutyöskentelyä ja vapaa-ajan toimintoja kuten harrastuksia.

Toimintaterapeutin asiakastyö jakautuu karkeasti arviointiin, terapiaan sekä ohjaukseen ja neuvontaan.
Lähtökohtana on aina toimintaterapeutin tekemä arviointi, jolla pyritään selvittämään lapsen toiminnalliset valmiudet, vahvuudet ja pulma-alueet mm. erilaisten standardoitujen testien, havainnoinnin ja haastattelun avulla.  Arvioinnin tulosten perusteella saadaan käsitys mm. lapsen sensomotorisista perusvalmiuksista, motorisista ja visuomotorisista taidoista sekä näönvaraisista havainnointi- ja muistitaidoista. Arvioinnin pohjalta yhteistyössä vanhempien kanssa keskustellaan ja/tai sovitaan mahdollisista tukitoimenpiteistä kuten vanhempien keinoista lapsen kehityksen tukemiseksi, toimintaterapiakuntoutuksesta, päivähoitohenkilöstön tai luokanopettajan ohjauksesta tai harrastusmuodoista.

Toimintaterapiakuntoutuksessa tavoitteena on vahvistaa lapsen valmiuksia ja siten auttaa häntä rakentamaan niitä taitoja, joita hän tarvitsee ympäristössään toimimiseen.  Usein tämä tapahtuu monipuolisen sensomotorisen leikin, erilaisten pelien tai tehtävien avulla, yleisimmin yksilöllisesti, mutta toisinaan ryhmässä.

Toimintaterapia voi toteutua lapsen luonnollisessa ympäristössä tai vastaanottotiloissa, kuten silloin, kun terapiassa käytetään sensorisen integraation lähestymistapaa.

Terapian ohella tukitoimenpiteenä voi olla toimintaterapeutin antama ohjaus ja neuvonta, joka voi vanhempien ohella kohdistua mm. lapsen päiväkotiin tai kouluun.  Yhteistyössä voidaan tarvittaessa pyrkiä muokkaamaan ympäristöä lapsen tarpeita ja mahdollisuuksia paremmin huomioivaksi sekä löytämään erilaisia keinoja ja välineitä toiminnoista suoriutumiseen.

• Mitä eroa on lapsen toimintaterapeuttisella arvioinnilla ja lapsen sensorisen integraation arvioinnilla?

Lapsen toimintaterapeuttinen arviointi on toimintaterapeutin suorittama tutkimusprosessi, johon sisältyy sekä tiedon kokoamista eri tavoin, saadun tiedon tulkitsemista toimintaterapeutin ammatillisen tietämyksen ja tuntemuksen pohjalta sekä palautteen antamista perheelle ja lähettävälle taholle.

Arvioinnin avulla pyritään selvittämään lapsen edellytyksiä ja kykyä toimia ympäristössään sekä vastata ympäristön häneen kohdistamiin odotuksiin.  Toimintaterapeutti pyrkii selvittämään lapsen rooleja (esim. koululainen, sisarus) ja toiminnallisia tarpeita ympäristössään haastattelun ja havainnoinnin avulla.  Lapsen toiminnallisia valmiuksia kuten sensomotorisia perusvalmiuksia, motorista ja visuomotorista tuottoa sekä visuaalista hahmottamista hän kartoittaa mm. havainnoinnin, ohjatun toiminnan ja erilaisten standardoitujen testien kautta.  Kiinnostuksen kohteena on myös lapsen suoriutuminen erilaisissa hänen rooleihinsa liittyvissä toiminnoissa kuten itsestähuolehtimisessa/päivittäisissä toiminnoissa, leikissä ja koulutyöskentelyssä.  Tässä korostuu aiemmin mainittujen arviointimenetelmien ohella yhteistyön merkitys myös mm. luokanopettajan ja päivähoitohenkilöstön kanssa.

Lapsen sensorisen integraation arviointi voi olla perusteltua silloin, kun hänen toiminnallisissa valmiuksissaan ilmenee aistitiedon käsittelyn ongelmiin viittaavia piirteitä.  Hän saattaa esim. reagoida erilaisiin aistimuksiin tavanomaista herkemmin tai heikommin, hänen on vaikea hallita asentoaan ja liikkeitään, uusien motoristen taitojen oppiminen on hänelle työlästä tai hänellä on vaikeuksia jäsentää käyttäytymistään silloin, kun hänen tulisi toimia keskittyneesti tai sopeutua muutoksiin tai uudenlaisiin tilanteisiin.  Aistitiedon käsittelyn heikkous voi monella tavoin vaikuttaa oppimiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja käyttäytymisen jäsentämiseen sekä heikentää lapsen itseluottamusta.  Sensorisen integraation arvioinnin avulla voidaan selvittää onko toiminnallisessa suoriutumisessa havaittavien pulmien taustalla aistitiedon käsittelyn ongelmia.  Arviointi auttaa ymmärtämään niitä ongelmia, joita lapsen toiminnassa ja käyttäytymisessä ilmenee ja luo pohjan toimintaterapeutin antamalle ohjaukselle ja neuvonnalle sekä terapian suunnittelulle ja toteutukselle.

Sensorista integraatiota arvioidaan ensisijaisesti sensorisen integraation ja praksian kehittymistä mittaavalla testistöllä (Sensory Integration and Praxis Tests, SIPT), johon kuuluu 17 osatestiä.  Ne mittaavat karkeasti jaotellen näönvaraista hahmottamista, somatosensoriikkaa (tuntohahmottaminen, asennon ja liikkeen aistiminen), praksiaa ( kykyä ideoida, suunnitella ja toteuttaa motorista toimintaa) sekä sensomotoriikkaa (kehon puolten yhteistyö, tasapainon hallinta, silmän ja käden yhteistyön tarkkuus).  Standardoidun testin ohella arviointiin sisältyy havainnointiosuus, jonka avulla selvitetään mm. lapsen asentojen ja tasapainon hallintaa, liikkeiden hallittua tuottoa ja lapsen reagointia erilaisiin aistikokemuksiin.  Myös lapsen leikin sisältö ja leikkitaidot kiinnostavat toimintaterapeuttia.  Lisäksi vanhemmat vastaavat kyselyyn, jossa selvitetään lapsen sensomotorista kehitystä ja taitoja sekä suhtautumista erilaisiin aistikokemuksiin.

• Haluaisimme ostaa tietyille lapsille kunnassamme sensorisen integraation ongelmiin perehtyneen terapeutin arvioita yksityissektorilta, mutta meitä ihmetyttää arvioinnin reilusti suurempi hinta ns. tavalliseen toimintaterapeuttiseen arviointiin nähden. Mistä hintaero johtuu?

Sensorisen integraation terapia- ja arviointikoulutukset ovat terapeutin erityisosaamista. Sensorisen integraation luotettava arviointi on haastavaa ja se vaatii terapeutin perehtyneisyyttä asiaan sekä useimmiten enemmän arviointikertoja, kuin tavallinen toimintaterapeuttinen arviointi. Terapeutti käyttää usein sensorisen integraation häiriöiden arvioimiseen suunniteltua diagnostista SIPT-testiä, jonka pisteytys ja tulosten analysointi vie aikaa sekä vaatii maksullisen tietokoneohjelman  käyttöä.

• Kuinka pitkiä terapiajaksoja sensorisen integraation terapiat ovat keskimäärin?

Terapian kesto vaihtelee noin puolesta vuodesta kahteen vuoteen riippuen lapsen ongelmista ja edistymisestä. Joidenkin lasten kohdalla on havaittu hyväksi yhtäjaksoinen terapia, toisten on havaittu hyötyvän terapian jaksottamisesta.