Terapeuttien kysymykset

  • Olen lasten parissa työskentelevä toimintaterapeutti ja haluaisin suorittaa sensorisen integraation koulutuksen. Milloin ja missä koulutuksia järjestetään, kuinka pitkäkoulutus on ja mitä se pitää sisällään? Onko koulutukseen pääsemiseen joitakin valintakriteereitä?

Sensorisen Integraation Terapian Yhdistys Ry (SITY) vastaa Suomessa koulutuksen järjestämisestä. Tällä hetkellä koulutuksia on järjestetty erikoistumisopintoina Turussa ja Kuopiossa yhteistyössä Ammattikorkeakoulujen kanssa. Terapiakoulutus on 38 op laajuinen. Koulutuksesta tiedotetaan mm. koulutus sivuilla. Koulutus sisältää sensoriseen integraatioon liittyvää teoriaa mm. neurofysiologiaa, neuropsykologiaa, terapian teoreettista perustaa. Koulutukseen liittyy myös käytännön terapian harjoittelu yhdessä SI-koulutetun terapeutin ohjauksessa.Valintakriteereissä tarkastellaan mm. terapeutin työkokemusta lasten parissa ja nykyistä toimenkuvaa sekä koulutukseen osallistuvien alueellista jakautumaa. Terapiakoulutuksen jälkeen on myöhemmin mahdollisuus osallistua 12 op:n laajuiseen Sensory Integration and Praxis Tests (SIPT)-koulutukseen, mikä järjestetään yhteistyössä University of Southern California:n (USC) ja Western Psychological Service:n (WPS) kanssa. SIPT-koulutetut terapeutit tulevat saamaan todistuksen myös USC:ltä / WPS:ltä. SIPT-koulutus antaa pätevyyden käyttää sensorisen integraation häiriöiden arviointiin suunniteltua diagnostista testistöä.

  • Miksi  Sensory Integration and Praxis Testistön (SIPT) käyttö vaatii erillisen pätevöitymisen? Vai onko se edes välttämätöntä? Kuinka muuten voisin arvioida sensorisen integraation häiriöitä?

SIPT:n käyttö vaatii erillisen pätevöitymisen, jotta kaikki testistöä käyttävät osaavat käyttää sitä oikein ja tulkita testituloksia luotettavasti. SIPT-testitulosten analysointi edellyttää myös sensorisen integraation teorian tuntemuksen, joten testikoulutukseen pääsemiseksi sensorisen integraation teorian ja terapian koulutus täytyy olla hyväksyttävästi suoritettu.

Toimintaterapeutin tekemään arvioon kuuluu näkyvän toimintakyvyn taustalla olevien perusvalmiuksien arviointi, mikä pitää sisällään myös sensomotoristen valmiuksien arvioinnin. Kliininen havainnointi ja erilaiset lapsen sensomotorista kehitystä kartoittavat vanhempien haastattelulomakkeet tuottavat erinomaista tietoa sensorisen integraation kehittymisestä. Monien muiden standardoitujen testien käyttö tuottaa myös tilaisuuden havainnoida sensorisen integraation kehittymistä.

  • Voiko sensorisen integraation terapiaa toteuttaa koululla vai vaatiiko se aina erilliset terapiatilat?

Sensorisen integraation terapiamenetelmään pohjautuvassa terapiassa lapselle luodaan mahdollisuus itseohjautuvasti hakeutua toiminnallisia haasteita tarjoavaan sensomotoriseen leikkiin, joka palvelee hänen kehityksellisiä tarpeitaan aistitiedon käsittelyssä.  Terapeutin tehtävänä on sensorisen integraation arvioinnin ja asiantuntemuksensa pohjalta kannustaa, auttaa ja tukea lasta yhä haasteellisempiin suorituksiin toiminnoissa, jotka tarjoavat juuri hänen tarvitsemiaan aistikokemuksia sopivassa määrin.  Terapiassa käytetään monipuolisesti mm. koko kehon käyttöön houkuttelevia suuria terapiavälineitä, joihin oleellisesti kuuluvat monenlaiset riippuvat välineet kuten erilaiset keinut.  Välineiden tulee olla joustavasti saatavilla terapiatilanteissa vaihtuvien tarpeiden mukaan ja terapiatilan tulee olla turvallinen, rauhallinen sekä riittävän suuri mahdollistaakseen välineiden käyttämisen.  Niinpä sensorisen integraation terapiamenetelmän toteuttaminen edellyttääkin tarkoitukseen soveltuvaa vastaanottotilaa.

Varsinaisen terapian ohella tärkeänä osana kouluikäisen lapsen toimintaterapiaa on myös yhteistyö vanhempien sekä luokanopettajan kanssa.  Toimintaterapeutti voi sensorisen integraation teorian tuntemuksensa perusteella auttaa opettajaa ja vanhempia ymmärtämään ja huomioimaan lapsen erityispiirteitä ja tarpeita sekä tarvittaessa muokkaamaan työskentely-ympäristöä ja löytämään sopivia työvälineitä oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseksi.

  • Olen lasten terapioita tekevä terapeutti ja minua vaivaa SI-koulutettujen terapeuttien käyttämä vaikeaselkoinen termistö. Voisiko näiden sanahirviöiden (vestibulaarinen, proprioseptiivinen, praksia, jne.) tilalla käyttää ymmärrettävämpää termistöä?

Sensorisen integraation teoria ja terapia perustuvat lasten toimintaterapeutti ja psykologian tohtori A. Jean Ayresin työhön. SI-teoria pohjautuu neurotieteisiin ja on kehitetty ja kehittyy edelleen kuvaamaan lasten kehitys- ja oppimishäiriöiden yhteyttä aivotoimintaan. Kuvaamasi vaikeaselkoinen termistö pohjautuu SI-teoriaan, josta lähtöisin käsitteet on määritelty. Usein termeille saattaa olla vaikea löytää soveltuvaa suomenkielistä käännöstä. Asian ymmärrettävyyden kannalta sopivat suomenkieliset termit  varmasti helpottaisivat usein hyvin monitahoisen asian ymmärtämistä. Usein käytetty tapa on vaikean termin ns. auki kirjoittaminen ja kuvaaminen konkreettisesti lapsen toiminnan kautta.

Suomennetuissa kirjoissa ”Aistimusten aallokossa – Sensorisen integraation häiriö ja terapia” (kirjoittanut A. Jean Ayres) ja ”Tahatonta tohellusta – Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä” (kirjoittanut Carol Stock Kranowitz) on käytännön läheisesti selvennetty mm. yleisimmin käytettyjä sensoriseen integraatioon liittyviä termejä. Kirjoja voi tilata  www.ps-kustannus.fi osoitteesta.