Päivähoidon ja koulun kysymykset

  • Päiväkodin ryhmässämme on Ville, jolla on diagnosoitu ADHD. Ville on äärimmäisen ylivilkas lapsi. Hän ei tunnu osaavan ottaa rauhallisia kävelyaskeleita, vaan ennemmin hyppii tai juoksee liikkuessaan. Paikallaan pysyminen pienenkään hetken ajan tuntuu ylivoimaiselta. Olemme yrittäneet opettaa Villeä istumaan paikallaan käyttäen mm. mieleisiä tehtäviä palkkioina, mutta mielestämme emme ole onnistuneet tässä riittävän hyvin. Olisiko mitään keinoa tukea Villeä sensorisen integraation näkökulmasta, niin että tämä vauhdikas liikkuminen hieman rauhoittuisi?

Vauhdikkaan liikkumisen takana voi olla Villen keskushermoston tarve saada tavallista enemmän liikeaistimuksia. Toiminnan rauhoittamiseksi on suositeltavaa kanavoida jatkuva liikkeellä olo, ”liikeaistimusten janoaminen”, hyväksyttyihin toimintamuotoihin. Tarjotkaa Villelle liikkumista vaativia tehtäviä pöytätyöskentelyn lomaan esim. tarvikkeiden hakemista, ”pomppupallolla” tai trampoliinilla hyppimistä ja taukojumppaa. Villen tuolille voisi laittaa myös kiilatyynyn / tasapainotyynyn, mikä mahdollistaisi hänelle pienen liikkumisen  istumatyössä ilman, että tämä häiritsisi muita ryhmäläisiä. (Tyynyn voi hankkia esim. www.krutsin.fi tai www.tevella.fi nimellä istuintyyny / pallotyyny / aktiivityyny). Voisiko Ville saada luvan  pureskella  purkkaa pöytätyöskentelytehtävien aikana ja/tai hypistellä kädessään sinitarraa tai stressipalloa?  Liikeaistimusten jäsentäminen vaikuttaa aktivaatiotasoon ja liikehdinnän tarvetta on vaikea sammuttaa ”opettamalla”, joten liikeaistimuksia sisältävien toimintamuotojen lisääminen työskentelyyn on suositeltavaa.

  • Olen lastentarhanopettaja ja minun ryhmässäni on poika, jolla on diagnosoitu ”dyspraksia”. Käsittääkseni tämä liittyy motoristen taitojen heikkouteen, jotka ovatkin selvästi ikäisiään heikommat esim. kynä- ja saksityöskentely on vaikeaa ja liikunnallisten taitojen oppiminen on hitaampaa. Poika on vahvimmillaan erilaisissa kielellisissä tehtävissä ja hän on varsinainen ”sanaseppo”. Ongelmana kuitenkin on, että yhteisleikeissä hän pyrkisi vain sanallisesti ohjaamaan muita, mutta välttelisi itse osallistumista leikkeihin. Mikä neuvoksi?

Dyspraksia tarkoittaa häiriötä praksiassa eli kyvyssä ideoida, suunnitella ja toteuttaa motorista toimintaa.  Kuvailusi perusteella vaikuttaa siltä, että kyseisen pojan motoriset vaikeudet saattavat liittyä hänen hermostonsa puutteelliseen kykyyn jäsentää asento- ja liikeaistimuksia, mahdollisesti myös tuntoaistin välittämää tietoa.  Kun sitten motorisesta toiminnasta saatava aistipalaute on epätarkkaa, hänellä on vaikeuksia ohjailla liikkeitään ja tuottaa hallittuja liikesarjoja, jotta toimiminen ympäristössä ja vuorovaikutuksessa olisi sujuvaa.  Uusien motoristen taitojen opettelu edellyttää häneltä huomattavasti enemmän ponnistelua kuin ikätovereilta, ja hän saattaakin usein tuntea itsensä turhautuneeksi ja toisia huonommaksi.  Onkin varsin ymmärrettävää, että hän yhteisleikeissä tukeutuu mieluummin vahvoihin kielellisiin taitoihinsa ja toimii leikin johtajana.  Tämä on kenties hänen keinonsa hallita toimintaansa, välttää epäonnistumisen kokemuksia ja hämmentäviä tilanteita sekä ”selvitä kunnialla” haasteista.  Tosiasiassa hän ei ehkä pysty ohjailemaan toimintaansa yhteisleikeissä, joissa toiset määrittelevät toiminnan puitteet ja joissa tilanteet muuttuvat ja vaihtelevat.

Mieluisat ja onnistumisen kokemuksia tuottavat yhteisleikkitilanteet vahvistavat pojan itseluottamusta leikkijänä ja voisivat rohkaista häntä jatkossa osallistumaan enemmän yhteisiin puuhiin.  Aikuisena voisit kenties lasten keskinäisissä leikkitilanteissa tukea häntä hakeutumaan puuhiin tai rooleihin, joissa hän voi hyödyntää vahvoja taitojaan.  Pienessä ryhmässä 1-2 toisen lapsen kanssa leikkiminen olisi varmasti helpompaa kuin suuressa lapsijoukossa toimiminen.  Jos pulmana on leikin löytymisen tai aloittamisen vaikeus, voisivat aikuisen tarjoamat vaihtoehdot tai mielikuvat olla avuksi.  Koska dyspraktisen lapsen on usein vaikea ”oivaltaa”, miten mahdollisesti hankalalta tuntuva toiminta suoritetaan, voivat lyhyet ja selkeät, vaihe vaiheelta etenevät ohjeet, mallin näyttäminen tai ”kädestä pitäen” ohjaaminen joskus edesauttaa leikin tai työskentelyn sujumista.

Aikuisen ohjauksessa voisi ehkä harjoitella johtajana olemisen ja ryhmässä toimimisen vuorottelua muiden lasten kanssa.  Esim. ”Kapteeni käskee” tai ”Seuraa johtajaa” kuten monet muutkin leikit sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.  Yhteisleikkiin mukaan liittyminen olisi kenties kyseiselle pojalle helpompaa silloin, kun hän voi ”loistaa osaamisellaan” ja tuntee onnistuvansa. Erilaiset kielelliset tai sanaleikit kuten ”Laiva on lastattu” voisivat palvella tätä tarkoitusta.

  • Luokassani on 7-vuotias tyttö, jolla on suunnattomia vaikeuksia kirjoittamisen opettelussa.   Hänen on vaikea tuottaa kirjaimia paperille, vaikka hän kyllä hahmottaa kirjaimet hyvin ja osaa jo lukea! Kirjainten muodot ovat huonoja, rivillä pysyminen on vaikeaa ja tyttö painaa kynällä niin voimakkaasti, että vihkon sivut menevät puhki. Hänen työskentely on hyvin hidasta ja tyttö kertoo kätensä väsyvän herkästi ja hän ravisteleekin sitä useasti, ikään kuin rentouttaakseen. Voisiko oppilaallani olla jonkinlaista aistitiedon jäsentämisen ongelmaa omasta kehostaan ja miten voisin tukea kirjoittamisen kehittymistä?

Kirjoittamisen vaikeuden taustalla saattaa todellakin olla hänen vaikeudet asento-ja liiketuntoaistijärjestelmän kautta tulevan aistitiedon jäsentämisessä ja mahdollisesti hänellä voi myös olla puutteita tuntoaistimusten erottelussa. 

Asento-ja liiketuntoaistijärjestelmä antaa meille tietoa kehon ja sen eri osien asennoista; se auttaa meitä ohjailemaan käsien ja jalkojen liikkeitä sujuvasti, mahdollistaa erilaisten tavaroiden tarkoituksenmukaisen käsittelyn ja auttaa voimankäytön säätelyssä tilanteeseen sopivaksi, esimerkiksi juuri kynän käytössä.

Se, että hän painaa voimakkaasti kynällä ja oletettavasti myös puristaa kovasti kynää saattaisivat kertoa hänen tarpeestaan hakea / saada normaalia vahvempaa lihas-nivel-tuntoaistikokemusta työskentelystään.

Ennen kirjoittamaan ryhtymistä hän saattaisi hyötyä toiminnoista, jotka sisältävät vahvoja lihas-nivel-tuntoaistimuksia ja tätä kautta lisäisivät hänen tuntumaa omista käsistään, esim. muovailu, käsien päällä istuminen, käsien ja sormien venyttely, puristelu ja käsien painaminen yhteen, pehmopallon puristelu, painavien tavaroiden kantaminen, käsillä roikkuminen, työntäminen ja vetäminen. Normaalia painavampi ja/tai paksumpi kynä saattaisi olla kokeilemisen arvoinen ja kevyt rannepaino voisi tehdä hänelle käden liikkeet ns. tuntuvimmiksi. Kirjoittamista voi harjoitella erilaisilla kirjoitusvälineillä ja myöserilaisille kirjoitusalustoille.

  • Olen 9-vuotiaan Teemun opettaja. Teemu on varsin hyvä oppilas koulussa, mutta minua ihmetyttää muutama asia. Hän kirjoittaa siististi ja nopeasti vihkoonsa omia pieniä tarinoita, mutta jos hänen täytyy kopioida taululta sanallisia tehtäviä tai kuvioita, niin hän tuntuu ikään kuin kadottavan oikean kohdan. Liikuntatunneilla Teemun on vaikea pelata pallopelejä ja tasapainon hallinta esim. puomilla kävellessä, hiihdossa tai hernepussia pään päällä kuljettaessa on vaikeaa.  Luontoretkillä Teemu tuntuu kompuroivan omiin jalkoihinsa. Onkohan näillä edellä mainituilla asioilla mitään yhteyttä toisiinsa ja onko jotain, mitä meidän pitäisi huomioida? 

Teemun vaikeudet voivat  kertoa hänen epävarmuudestaan tasapaino- ja liikeaistijärjestelmän kautta tulevan aistitiedon käsittelyssä. Sisäkorvassa sijaitseva tasapainoaistijärjestelmä aistii liikettä ja pään asennossa tapahtuvia muutoksia. Toiminnallisella tasolla tasapaino- ja liikeaistijärjestelmä auttaa meitä hallitsemaan ja koordinoimaan pään ja silmien liikkeitä sekä ylläpitämään kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa lihasjänteyttä. Aistijärjestelmä vaikuttaa myös kykyymme hallita tasapainoa ja tuottaa sujuvia liikkeitä kehon puolien yhteistyötä vaativissa toiminnoissa, kuten hiihdossa ja pyöräilyssä.

Mikäli tasapainoaistijärjestelmästä tulevan aistitiedon käsittelyssä on puutteita, Teemun voi olla vaikea vakauttaa katsettaan pään liikkeiden aikana ja silmät joutuvat tekemään koko ajan korjausliikettä, jolloin taululta vihkoon kopiointi on vaikeaa. Onkohan Teemulla hankaluutta myös tekstirivin seuraamisessa lukiessa?

Teemu saattaisi  hyötyä monipuolisista, koko kehon hallintaa vaativista leikeistä ja toiminnoista, jotka sisältävät runsaasti tasapaino- ja liikeaistikokemuksia. Tällaisia toimintoja voivat olla esim. keinuminen, liukumäen lasku, potkulautailu, kieriminen, kuperkeikat, hyppelyleikit, jne. Hyödyllisiä toimintoja saattaisivat olla myös kehonpuolien yhteistyötä ja liikkeiden ennakointia ja sarjoittamista vaativat toiminnot, esim. helpot  pallo- ja mailapelit ( ilmapallolla, tarrapallolla, jne.), pyörällä tai potkulaudalla tolpparadan  pujottelu. Aikaa, aikuisen tukea ja kannustusta  uusien motoristen taitojen oppimiseen oletettavasti myös tarvitaan normaalia enemmän.

Kopiointitehtävä saattaisi sujua häneltä paremmin jos apuna olisi jokin visuaalinen merkki, esim. viivotin oikeaa kohtaa osoittamassa jakatseen kohdistamista helpottamassa.