Mitä vanhemmat voivat tehdä?

Vanhemmat ovat lapsen elämän tärkeimmät henkilöt. He tuntevat lapsensa parhaiten ja voivat myös parhaiten tukea lastaan selviytymään jokapäiväisen elämän haasteista. Usein vanhemmat myös ensimmäisenä havaitsevat lapsensa erityispiirteet ja mahdolliset vaikeudet

Usein jo lapsen sensorisen integraation ongelman tiedostaminen ja nimeäminen auttaa vanhempia ja muita lapsen läheisiä ymmärtämään paremmin lapsen erilaista reagointia ja käyttäytymistä. Tieto myös helpottaa erilaisten tilanteiden hahmottamista lapsen näkökulmasta, mikä auttaa tukikeinoja suunniteltaessa. Lapsen toimintaa havainnoimalla vanhemmat oppivat esimerkiksi tunnistamaan lapsen ylikuormittumisen merkkejä; ennakoimaan ja reagoimaan, ennen kuin lapsi menettää oman toimintansa hallinnan.

Lievä aivotoiminnan häiriö, jollaiseksi myös sensorisen integraation häiriö katsotaan, on neurologinen ongelma. Lasta ei pidä rangaista; hänelle ei pidä aiheuttaa syyllisyyttä siitä, että hän on esimerkiksi kömpelö, lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on hänelle työlästä tai tunteiden hallinta on vaikeaa. Lapsi tarvitsee normaalia enemmän kannustusta ja hyväksymistä kuin sellaiset  lapset, joilla ei ole vastaavia ongelmia. On myös hyvä muistaa että jokaisella lapsella on vahvuuksia, joiden osoittaminen ja riittävä huomioiminen tukee lapsen itseluottamusta ja antaa lapselle voimia yrittää vaikeitakin asioita. Iältään vanhempien lasten kanssa myös rehellinen keskustelu helpottaa ja auttaa lasta näkemään omat vahvuudet sekä ymmärtämään, missä asioissa hän tarvitsee tukea.

Sensorisen integraation häiriöstä kärsivä lapsi sietää yleensä tavallista vähemmän muutoksia. Lapsen valmistelu tuleviin muutoksiin esim. tapahtumien kulkua ennakoimalla helpottaa lapsen toimintaa. Jos lapsi reagoi yliherkästi tai vetäytyvästi tuntoaistimuksiin, pelolla liikeaistimuksiin tai jos lapsi kuormittuu voimakkaista kuulo- ,näkö- tai hajuaistimuksista,vanhemmat voivat säädellä ja rajata aistiärsykkeiden tulvaa. Liian paljon aistiärsykkeitä esimerkiksi syntymäpäiväjuhlilla tai ostoskeskuksen tungoksessa saattaa olla lapselle liikaa, koska lapsi tarvitsee oman toimintansa jäsentämiseksi rauhallisempaa ympäristöä.

Aikuinen on keskeinen osa lapsen ympäristöä, siksi esimerkiksi aikuisen tunnetila – rauhallisena pysyminen – vaikuttaa lapseen. Sylissä pitäminen, keinuttaminen ja selän silittäminen, pehmeä huopa tai nalle antaa rauhoittavia aistikokemuksia, joita lapsi saattaa tarvita. Myös ulkoleikit rauhoittavat, koska ne usein tuottavat runsaasti voimakkaita tunto, -tasapaino-/asento- ja liikeaistimuksia sekä fyysistä rasitusta.

Sensorisen integraation häiriöstä kärsivä lapsi tarvitsee ongelmien ymmärtämisen ohella kasvatusta, kuten kaikki muutkin lapset. Selkeät rajat ja niiden johdonmukainen noudattaminen luovat turvallisuuden tunnetta.

Leikki on tärkeää lapsen kehitykselle. Leikin lopputulos, esimerkiksi palikkatorni, ei ole itse tarkoitus. Tärkeintä on lapsen mahdollisuus seurata sisäistä kehittymishaluaan ja oman toimintansa kautta oppia yhä enemmän hallitsemaan sekä kehoaan että ympäristöään. Leikkimiseen lapsen tulee tarvitessaan saada tukea aikuisilta. Ilman aikuisen apua lapsi ajautuu herkästi liian vaikeiden haasteiden eteen ja lakkaa yrittämästä. Leikin kulku, jossa lapsi ideoi, kokeilee, erehtyy, korjaa ja pääsee itseään tyydyttävään lopputulokseen on merkityksellistä.

Kehityksellisten haasteiden vuoksi leikkiminen ikätovereiden kanssa saattaa olla lapselle vaikeaa. Aikuinen voi valmistella leikkitilannetta, osallistua, toimia mallina, kannustaa ja antaa lapselle mielikuvia, jotta leikki eläisi ja etenisi. Lapsen valmiuksien ja taitojen huomiointi on tärkeää, jotta hänelle ei tarjota liian aikaisin liian vaativia motorisia toimintoja ja tyrehdytetä näin lapsen toiminnan intoa. Kotiaskareet, kotiympäristö ja leikkipuiston välineet tarjoavat lapselle hyviä leikkimahdollisuuksia.

Jos vanhemmilla on huoli lapsen taitojen kehittymisestä, on hyvä olla yhteydessä neuvolaan jatkotutkimustarpeiden arvioimiseksi ja järjestämiseksi. Ongelman varhainen tiedostaminen on edellytys varhaisille tukitoimille ja myös mahdollisesti tarvittavalle terapialle. Terapia olisi hyvä aloittaa jo silloin kun lapsi on pieni ja hänen hermostonsa on vielä herkästi muovautuva ja voimakkaasti kehittyvä.

Vanhempien, päivähoidon työntekijöiden, opettajien ja terapeuttien välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää lapsen ongelmien ymmärtämiselle, kuntoutustavoitteiden asettamiselle ja niiden toteuttamiselle. Lapsen ongelmien ymmärtäminen, lapsen kehitysvoimaan uskominen ja yhteistyössä toimiminen luovat parhaat kasvuedellytykset lapselle.