Sensorisen integraation terapiamenetelmän vaikuttavuudesta

Kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkiminen on haasteellista ja lapsen kehitykseen kohdistuva kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkiminen on erityisen vaikeaa, koska ilmiö on moniulotteinen ja sisältää paljon muuttujia.  Lasten kuntoutus eroaa merkittävästi aikuisten kuntoutuksesta ainakin kolmessa asiassa. Ensimmäiseksi kysymyksenä ei ole yleensä menetettyjen taitojen palauttaminen, vaan optimaalisen kehityksen aikaansaaminen tilanteessa, jossa esimerkiksi keskushermoston vamma tai häiriö muodostaa normaalin kehityksen esteen. Toiseksi kehittyvällä ja kasvavalla lapsella on myös vaihtelevasti normaalia iänmukaista kehityspotentiaalia. Kolmanneksi lapsi on kiinteästi osa perhettään, ja ilman vanhempien sitoutumista ja osallistumista lapsia ei voida menestyksellisesti kuntouttaa. (1.)

Sensorisen integraation lähestymistapaan pohjautuvan intervention (SI) vaikuttavuudesta on vaihtelevaa tietoa ja tutkimuksiin liittyvät metodologiset ongelmat rajoittavat toistaiseksi vahvojen yleistysten tekemistä.  (2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11,12.) Sensorisen integraation tuloksellisuutta kuvataan yli 80 artikkelissa (13). Kuitenkin esimerkiksi SI-terapiaan liittyvien olennaisten elementtien kuvaus (fidelity) on raportoiduissa tutkimuksissa heikkoa eli niistä ei käy selvästi esille, mitä interventio on pitänyt sisällään (12). Sensory Integration Global Network:n www-sivuilta http://www.siglobalnetwork.org/research.htm löytyy yhteenvetoja eri tieteenalojen tutkimusartikkeleista, jotka tukevat sensorisen integraation terapiaa ohjaavan teorian periaatteita (14).

Useat asiantuntijat ovat tehneet erilaisia oletuksia siitä, millaisille lapsille SI-interventiosta voisi olla hyötyä ja mihin alueisiin tämän lähestymistavan mukaisella kuntoutuksella voitaisiin vaikuttaa. Herrgårdin ja Airaksisen (15) mukaan toimintaterapia on todennäköisesti yleisin käytetty erityisvaikeuslasten terapiamuoto, ja sitä voidaan toteuttaa joko yksilö- tai ryhmäterapiana. Heidän mukaansa toimintaterapiassa käytetty sensorisen integraation terapiamenetelmä hyödyttää eniten lapsia, joilla on dyspraksiaa ja tasapainovaikeuksia tai jotka reagoivat liike- ja kosketusaistimuksiin yliherkästi. Herrgårdin ja Airaksisen (15) mielestä varsinaisiin ADHD-oireisiin SI-terapiasta ei saada apua. Reevesin (16) mukaan SI-interventio luo terapeuttisia mahdollisuuksia tukea adaptiivisia käyttäytymisvasteita ja kehittää itsesäätelyä. Neuraalisen säätelyn, ja sen vaikutuksen ymmärtäminen suhteessa vireystasoon ja tarkkaavuuteen voi tehostaa intervention suunnittelua. ADHD – lapsilla on todettu erilaisia aistitiedon käsittelyyn liittyviä ongelmia ja toisaalta monet, erityisesti aistitiedon säätelyn häiriöön liitetyt käyttäytymisen piirteet menevät päällekkäin tarkkaavaisuushäiriön kanssa (17, 18, 19, 20, 21, 22, 23). De Gangi (24), Smith & Gouze (25) ja Miller (26) suosittelevat monialaista lähestymistapaa ADHD-lapsen kuntoutukseen, jossa tarpeen mukaan hyödynnetään myös SI-menetelmää. ADHD:n Käypä hoito-suosituksessa toimintaterapiasta arvellaan olevan hyötyä juuri niille tarkkaavaisuuspulmia omaaville lapsille, joilla on aistitiedon käsittelyn ongelmaa (27).

Rissasen (28) mielestä sensorisen integraation terapiasta hyötyvät eniten lapset, joilla aistinsäätelynongelmat liittyvät keskosuuteen, autismiin, kehityshäiriöihin ja aspergerin oireyhtymään. SI-lähestymistavan käyttö osana keskosten varhaista interventiota voi tukea lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta (6). Puheen ja kielen kehityksen häiriöissä SI-menetelmästä saattaa olla apua kuntoutuksessa. Rantalan ym. (29) mukaan suualueen dyspraksia voi liittyä laajempaan, koko kehon hahmottamisen ja motorisen ohjailun vaikeuteen. Tällöin voi olla tarkoituksenmukaista kuntouttaa ensin koko kehon sensomotorista hallintaa toimintaterapian avulla ja aloittaa puheterapia vasta toimintaterapiajakson jälkeen. Cermak (30) ja Lin ym. (31) esittävät SI- menetelmän mahdollisuuksia deprivoituneessa ympäristössä kasvaneiden adoptiolasten arvioinnissa ja kuntoutuksessa.

Parham ja Mailloux (5) kuvailevat yleisiä alueita, joihin SI-lähestymistapaan pohjautuvassa interventiossa mahdollisesti vaikutetaan. Heidän mukaansa interventio voi edistää lapsen käyttäytymisen hallintaa, kehittää hieno- ja karkeamotorisia taitoja, kognitiivisia kykyjä sekä itseluottamusta ja itsetuntoa. Lapsen toiminnallinen ja sosiaalisen osallistuminen voivat lisääntyä ja perheen elämä voi kohentua (5.) Kliinisessä terapiatyössä nähdään vaikutusta useimmiten juuri edellä mainituilla alueilla. Hyviin kuntoutuskäytäntöihin perustuvaa vaikuttavuustietoa tuleekin hyödyntää ja edelleen jalostaa sitä mukaa kuin tieteellistä vaikuttavuustietoa aiheesta saadaan lisää (32). Kuntoutuksen vaikuttavuuden peruskysymykset liittyvät siihen, tapahtuiko kuntoutujien tilanteessa merkittävää myönteistä muutosta ja voidaanko luotettavasti todeta, että muutos on juuri kuntoutusintervention aiheuttamaa (33). Tieteellistä tutkimusta SI-terapian vaikuttavuudesta tarvitaan lisää, jotta saadaan näyttöä siitä, onko SI-terapia vaikuttavaa, kenelle ja missä olosuhteissa.

Teksti: Anu Kippola-Pääkkönen, 21.2.2009

  1. von Wendt, L. Lasten ja nuorten kuntoutus: Lastenneurologinen kuntoutus. Teoksessa T., Kallanranta, P., Rissanen, I., Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus. Gummerus Kirjapaino Oy. Kustannus Oy Duodecim 2001.
  2. Ottenbacher, K. Sensory integration therapy: affect or effect? Am J Occup Ther 1982; 36:571-78.
  3. Polatajko, H., Kaplan, B., & Wilson, B. Sensory integration intervention for children with learning disabilities: its status 20 years later. Occupational Therapy Journal of Research 1992; 12: 323–41.
  4. Varga, S., & Camilli, G. A meta-analysis of research on sensory integration intervention. Am J of Occup Ther 1999; 53: 189– 98.
  5. Parham L. D., Mailloux Z. Sensory integration. In A Case-Smith J (eds.). Occupational therapy for children. 4. edition. Mosby. 2001.
  6.  Sajaniemi, N. Keskosten käyttäytyminen, kognitiiviset toimintaedellytykset ja niihin vaikuttaminen. Helsingin yliopisto, psykologian laitos. Yliopistopaino 2001.
  7.  Baranek, G. T. Efficacy of sensory and motor interventions for children with autism. J Autism Dev Disord 2002; 32: 397– 422.
  8. Mulligan, S. Advances in sensory integration research. In A. C., Bundy, S. J,  Lane, E. A Murray, (eds.) Sensory Integration Theory and Practice. 2nd ed. F. A. Davis Company 2002.
  9. Hume, K., Bellini, S., Pratt, C. The usage and perceived outcomes of early intervention and early childhood programs for young children with autism spectrum disorder. Topics in Early Childhood Special Education 2005; 25: 195 – 207.
  10. Miller, L.J., Coll, J. R., Schoen, S.A. Randomized controlled pilots study of the effectiveness of occupational therapy for children with sensory modulation disorder. Am J of Occup Ther 2007; 61:228 – 238.
  11. Schaaf, R.C. & McKeon Nightlinger, K. Occupational therapy using a sensory integrative approach: a case study of effectiveness. Am J of Occup Ther 2007; 61:228 – 238.
  12. Parham, L.D., Cohn, E.S., Spitzer, S., Koomar, J.A., Miller, L.J, Burke, J.P. et al. Fidelity in sensory integration intervention research. Am J of Occup Ther 2007;61, 216-227.
  13. Miller, L.J. Empirical evidence related to therapies for sensory processing impairments. Communique 2003; 31; 34-37.
  14. Sensory Integration Global Network. 2007. Research and literature. (www-dokumentti). http://www.siglobalnetwork.org/research.htm . (Luettu 21.2.2009).
  15. Herrgård, E., & Airaksinen E. Tarkkaavuus- ja oppimishäiriöt.       Teoksessa M., Sillanpää, E., Herrgård., M., Iivanainen, M., Koivikko, H., Rantala (toim.) Lastenneurologia. 2. painos. Gummerus Kirjapaino Oy. Kustanus Oy Duodecim 2004.
  16. Reeves, G. D. From neuron to behavior: Regulation, arousal, and attention as important substrates for the process of sensory integration. In  Smith Roley, S, Imperatore Blanche, E., Schaaf, R.C. (eds.) Understanding the Nature of Sensory Integration With Diverse Populations. Therapy Skill Builders 2001.
  17. Parush, S., Sohmer, H., Steinberg, A. ym. Somatosensory functioning in children with attention deficit hyperactivity disorders. Dev Med Child Neurol 1997; 39: 464 – 68.
  18. Dunn, W. Sensory Profile User´s Manual. The Psychological Corporation. 1999.
  19. Mangeot, S. D., Miller,L. J., McIntosh, D. N. ym. Sensory modulation dysfynction in children with attention-deficit-hyperactivity disorder. Dev Med & Child Neurol 2001; 43 : 399–406.
  20. Miller, L. J., Reisman, J. E.., McIntosh, D. N. ym. An ecological model of sensory modulation: performance of children with fragile x syndrome, autistic disorder, attention-deficit / hyperactivity disorder and sensory modulation dysfunction. In  S., Smith Roley, E., Imperatore Blanche, R. C., Schaaf, (eds.). Understanding the Nature of Sensory Integration with Diverse Populations. Therapy Skill Builders. 2001.
  21. Dunn, W. & Bennett, D. Patterns of sensory processing in children with attention deficit hyperactivity disorder. The Occupational Therapy Journal of Research 2002; 22:4 – 15.
  22. Miller, L. J., Anzalone M., Cermak S. A., ym. Regulatory-sensory processing disorders. In S.I. Greenspan & Wieder S, (Eds.). Interdisciplinary Council on Developmental and Learning Disorders, Diagnostic Manual for Infancy and Early Childhood. Bethesda.MD. 2005
  23. Ognibene, T. C., McIntosh, D. N., Miller, L. J.ym. Sensory habituation and response inhibition in sensory modulation dysfunction and attention-deficit/hyperactivity disorder. Manuscript submitted for publication.
  24. DeGangi, G. A. Pediatric Disorders of Regulation in Affect and Behavior; A Therapist´s Guide to Assessment and Treatment. Academic Press 2000.
  25. Smith, K.A. & Gouze, K.R. The Sensory Sensitive Child. Practical Solutions For Out –of Bounds Behavior. New York: Harper Collins Publishers 2005.
  26. Miller, L. J. Sensational kids. Hope and help for children with sensory processing disorder. New York:G.P.Putnam´s Sons 2006.
  27. Lasten ja nuorten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) hoito. Käypä hoito –suositus. Duodecim 2007; 123 (24):3042-58.
  28. Rissanen, P. Terapiaa vai kuntoutusta. Teoksessa T., Kallanranta , P., Rissanen, I Vilkkumaa  (toim.). Kuntoutus. Gummerus Kirjapaino Oy. Kustannus Oy Duodecim 2001.
  29. Rantala, S-L, Asikainen M., Voutilainen A. Puheen ja kielellisen kehityksen häiriöt.  Teoksessa M., Sillanpää, E., Herrgård, M., Iivanainen, M., Koivikko , H., Rantala. (toim.) Lastenneurologia. 2.painos. Gummerus Kirjapaino Oy. Kustanus Oy Duodecim 2004.
  30. Cermak, S.A. The effects of deprivation on processing, play and praxis. In  Smith Roley, S, Imperatore Blanche, E., Schaaf, R.C. (eds.) Understanding the Nature of Sensory Integration With Diverse Populations. Therapy Skill Builders 2001.
  31. Lin, S.H., Cermak, S., Coster, W.J, Miller, L. The relation between length of instituionalization and sensory integration in children adopted from Eastern Europe. Am J Occup Ther 2005; 59 (2):139-47.
  32. Huuhtanen, J. Kelan kuntoutuksen tulevaisuuden näkymät. Kuntoutus 2/2004. Helsinki: Kuntoutussäätiö 2004.
  33. Järvikoski, A. Kuntoutuskäsityksen muutos ja kuntoutuksen vaikuttavuuden tutkimus. Teoksessa J., Mäkitalo, J., Turunen, I., Vilkkumaa (toim.). Vaikuttavuus muutoksessa. Verve 2008.