Sensorisen integraation teoria

Sensorisen integraation teoria ja terapia perustuvat amerikkalaisen tohtori A. Jean Ayresin (1920–1988) työhön. Ayres oli koulutukseltaan toimintaterapeutti ja psykologian tohtori.  Hän alkoi 1960-luvulla etsiä vastauksia pitkäaikaisessa kliinisessä työssään esille nousseisiin kysymyksiin. Ayres teki usean vuosikymmenen aikana laajaa tutkimustyötä lasten kehitys- ja oppimishäiriöiden yhteydestä aivotoimintaan. Tutkimustensa perusteella Ayres kehitti Sensorisen integraation teorian, arviointimenetelmän sekä terapeuttisen lähestymistavan näiden ongelmien löytämiseksi ja lievittämiseksi.  Ayres loi tuolloin myös teoriaan liittyvät käsitteet.

Jean Ayresin kehittämässä teoriassa sensoriseksi integraatioksi kutsutaan aistitiedon käsittelyä keskushermostossa.

Aistitiedon käsittely on prosessi, joka jäsentää (yhdistelee, erottelee, tulkitsee) yksilön kehosta ja ympäristöstä saamaa aistitietoa, jotta tarkoituksenmukainen toiminta voi olla mahdollista. Kun aivot käsittelevät aistitietoa tehokkaasti, reagointi ympäristön ärsykkeisiin on tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi keinun nähdessään lapsi tietää ympäristöstä ja omasta kehostaan saamansa aistitiedon ja aikaisempien kokemusten perusteella, kuinka lähelle keinua hänen tulee kävellä, miten istua keinuun ja miten liikuttaa kehoaan saadakseen keinun liikkeelle.

Ayresin mukaan varhain kehittyvien ja syntymästä lähtien toimivien kehonaistijärjestelmien (taktiilisen, tuntoaistin ja proprioseptiivisen, asentoaistin sekä vestibulaarisen, tasapaino- ja liikeaistin) välittämän tiedon käsittely keskushermostossa ja niiden yhteistoiminta näkö- ja kuulojärjestelmien kanssa luo perustan hallitulle toiminnalle ja oppimiselle.

Ayres korosti aktiivisen toiminnan ja eri aistien kautta saadun tiedon välisen vuorovaikutuksen tärkeyttä lapsen kaikessa kehityksessä ja uusien taitojen oppimisessa.  Toimintaterapian ydinajatus lapsen oman aktiivisen toiminnan merkityksestä oppimisprosessissa ja sen vaikutuksesta esim. kielen ja ajattelun kehitykseen on siis oleellinen osa Ayresin teoriaa.

Sensorisen integraation teoriaan pohjautuva terapia auttaa ymmärtämään ja lievittämään tietynlaisia oppimis- ja toimintahäiriöitä.  Sensorisen integraation teorian koulutuksen saanut terapeutti osaa valita ja suunnitella tarkoituksenmukaiset  terapiamenetelmät, jotka kehittävät lapsen kykyä käsitellä aistimuksia ja sitä kautta parantaa hänen toiminnallista suoriutumista.  Sensorisen integraation terapia on lähtökohtaisesti kehitetty niiden lasten arviointiin ja kuntoutukseen, joilla on lieviä tai keskivaikeita neurologisen kehityksen häiriöitä, silloin kun häiriö ei johdu keskushermoston vauriosta tai poikkeavasta rakenteesta.  Ayresin suhtautuminen omaan teoriaansa oli hyvin tieteellinen ja hän korosti sitä, että Sensorisen integraation teoria ei ole koskaan täysin valmis.  Teoriatiedon lisääntyminen ja kliininen tutkimus kehittävät terapiamenetelmää jatkuvasti.  Teoria ja sen mukana arviointimenetelmät ja terapia muuttuvat ja kehittyvät sitä mukaa kuin eri alojen tieteellinen tutkimus antaa meille lisätietoa aivotoiminnasta ja sen yhteydestä oppimiseen ja käyttäytymiseen.  Vaikka Ayresin aikalaiset tieteellisessä yhteisössä vierastivat hänen hypoteesejään, nykyiset neurotieteiden tutkimusjulkaisut hermoston joustavasta mukautumisesta ja hermoverkkojen muotoutumisesta tukevat hänen käsityksiään siitä, kuinka eri aistijärjestelmien kautta saadun tiedon käsittely on tärkeää keskushermoston kehitykselle ja toiminnalle. Nykyisten aivotutkimusten tulosten voidaan siis sanoa tukevan Ayresin kliinistä kokemusta, hypoteeseja ja teoriaa.

Koska Sensorisen integraation teorian kehittäjä oli toimintaterapeutti, teoriaa on kehitetty edelleen lähinnä toimintaterapian alalla.  Ayresin SI-teoria onkin toimintaterapian alan lainatuin ja sovelletuin teoria (Mulligan 2002). Kuitenkin, mitä enemmän aivotoiminnan osuus käyttäytymiseen ja oppimiseen on korostunut, sitä enemmän Ayresin työ on herättänyt kiinnostusta myös muilla kuin toimintaterapian alalla. Sensorisen intgraation terapiaelementtien ja sanaston vuoksi terapiamenetelmä herkästi sekoitetaan sensoriseen stimulaatioon, joka ei sisällä vuorovaikutuksellista terapiaelementtiä, tai sensomotoriseen harjoitteluun, joka on aikuisen ohjaamaa erillisten taitojen opettelua. Virhetulkintojen ja väärinkäytösten välttämiseksi Ayres Sensory Integration terapiakäsite on nykyisin suojattu tuotemerkki.

Sensorisen integraation teorian ja terapian koulutukselle on asetettu kansainvälisesti yhtenäiset ja selkeät normit, joita valvoo koulutusta ja tutkimusta kehittävä yksikkö University of Southern California (USC)/Occupational Therapy Science Department yhteistyössä SIPT-testin julkaisijan ja koulutusmateriaalin omistajan Western Psychological Servicesin (WPS) kanssa. Lue Suomessa toteutuvasta koulutuksesta (SI- ja SIPT-koulutus).

 

LÄHDE: Mulligan, S.  Advances in sensory integration research. In Bundy, A.C., Lane, S.J., Murray, E.A. (eds.) Sensory Integration Theory and Practice. 2nd ed. F.A. Davis Company 2002

takaisin alkuun