Sensorisen integraation sanastoa

 

Sensorinen integraatio: Aistitiedon käsittelyä ja jäsentämistä käyttökelpoiseen muotoon keskushermostossa. Hermoston eri osien välinen yhteistyö, joka mahdollistaa tehokkaan vuorovaikutuksen ympäristön kanssa.

Sensorisen integraation teoria, ASI®-viitekehys: Tohtori A. Jean Ayresin (1920-1988) kehittämä teoria, joka ohjaa lasten kehitys- ja oppimishäiriöiden arviointia ja kuntoutusta.  Ayres aloitti 1950-luvulla kliinisen terapiatyön ohella tutkimus- ja kehittämistyön, jonka tavoitteena oli selvittää lasten kehitys- ja oppimishäiriöiden yhteyttä aivotoimintaan.  Tutkimustensa perusteella Ayres kehitti sekä arviointimenetelmän että terapeuttisen lähestymistavan sensorisen integraation ongelmiin.  Ayresin jälkeen sensoriseen integraatioon liittyvää tutkimus- ja kehitystyötä on aktiivisesti jatkettu; teoria ja siihen pohjautuvat menetelmät muuttuvat jatkuvasti tarkemmiksi ja tehokkaammiksi sitä mukaa kuin tutkimus tuo meille lisää tietoa aivotoiminnan vaikutuksesta oppimiseen ja käyttäytymisen hallintaan.

Aistitiedon käsittely: Prosessi, joka jäsentää (yhdistelee, erottelee, tulkitsee) yksilön kehosta ja ympäristöstä saamaa aistitietoa, jotta tarkoituksenmukainen toiminta voi olla mahdollista.  Kun aivot käsittelevät aistitietoa tehokkaasti, reagointi ympäristön ärsykkeisiin on tarkoituksenmukaista.

Aistimusten erottelu: Kyky hahmottaa aistimuksessa monia erilaisia ominaisuuksia.  Erottelu voi tapahtua yhden aistijärjestelmän sisällä tai eri aistijärjestelmien välillä.

Aistimusten säätely: Fysiologisesti aistisäätely on reaktio, solutasolla tapahtuva mukautumisen ja herkistymisen mekanismi, jonka yksittäinen aistimus laukaisee ja joka muuttaa hermoston rakennetta ja/tai toimintaa vaikuttaen tiedon siirtymiseen hermostossa.  Hermoston kyky vastaanottaa ja käsitellä tunto-, liike-, kuulo-, haju-, maku- ja/tai näköaistimuksia vaikuttaa ihmisen tapaan reagoida aistimuksiin, hänen kykyynsä säädellä vireystilaansa, tarkkaavaisuuttaan sekä tunteitaan ja käyttäytymistään.

Vestibulaarinen aistijärjestelmä eli painovoima- ja liikeaistijärjestelmä.  Sisäkorvan aistireseptorit reagoivat pään asentoon ja sen muutoksiin suhteessa maan painovoimaan sekä liikkeen kiihtymiseen ja hidastumiseen.  Tämä aistitieto kertoo meille, mikä on asentomme suhteessa painovoimaan, liikummeko vai olemmeko paikoillamme sekä millä nopeudella ja mihin suuntaan liikumme.

Proprioseptiivinen aistijärjestelmä eli lihaksien ja nivelien asento- ja liikeaistijärjestelmä. Proprioseptiivinen aistitieto kertoo aivoille, milloin ja miten lihakset supistuvat tai venyvät, milloin ja miten nivelet taipuvat tai suoristuvat sekä millainen veto tai työntö niveliin kohdistuu.  Tämä tieto auttaa aivoja tunnistamaan, missä asennossa kehon osat ovat ja miten ne liikkuvat.

Taktiilinen aistijärjestelmä eli tuntoaistijärjestelmä.  Ihon tuntoaistireseptorit vastaanottavat aistiärsykkeitä kosketuksesta, paineesta, materiaalien koostumuksesta, lämmöstä/kylmästä, kivusta sekä ihokarvojen liikkeestä.

Visuaalinen: Näköaistiin liittyvä

Auditiivinen: Kuuloaistiin liittyvä

Praksia/praktiset taidot: Tahdonalainen liiketoiminta.  Kyky käsitteellistää, suunnitella ja sarjoittaa uutta tai outoa toimintaa.

Motorinen ohjailu: Aivojen kyky suunnitella, jäsentää ja toteuttaa uusia liikesarjoja.  Motorinen ohjailu on osa praksiaa.

Dyspraksia: Praksian eli motorisen ohjailun heikkous.  Liittyy kehityksellisen koordinaatiohäiriön diagnoosiin.  Lasten praksiaongelmista käytetään ilmaisua dyspraksia, koska puhutaan kehittyvästä hermostosta.

Neurologinen: neurologiaan liittyvä, hermostoon ja sen sairauksiin liittyvä.

Sensorisen integraation terapia, SI-terapia: Lääkinnällisen kuntoutuksen terapiamuoto, jossa käytetään hyväksi aistikokemuksia ja tarkoituksenmukaista reagointia niihin lapsen neurologisten tarpeiden mukaisesti.  Terapiassa lapsi toimii ja liikkuu aktiivisesti ja siinä käytetään yleensä koko kehon liikkeitä, jotka tuottavat tunto-, asento- ja liikeaistimuksia.  Terapiaan ei yleensä kuulu pöydän ääressä tapahtuvaa harjoittelua, puheharjoituksia, lukemaan opettelemista tai erillisten havaintomotoristen taitojen harjaannuttamista.  Terapian tavoitteena on parantaa aivojen tapaa käsitellä ja jäsentää aistimuksia.

Sensorisen integraation häiriö: Aivotoiminnan epäjohdonmukaisuus tai häiriö, joka vaikeuttaa aistitiedon käsittelyä/integraatiota.  Sensorisen integraation häiriöt ovat monien – mutta eivät kaikkien – oppimisvaikeuksien taustatekijöitä.

Sensorisen integraation testaukseen perustuva terapiadiagnoosi: terapiadiagnoosi perustuu sensorisen integraation arviointiin ja se kuvaa tarkemmin lapsen sensorisen integraation ja praksian ongelmia sekä niiden vaikutuksia hänen toimintakykyynsä.  Terapiadiagnoosi auttaa terapeuttia valitsemaan ja suunnittelemaan tarkat terapiamenetelmät, joiden avulla voidaan vahvistaa lapsen kykyä käsitellä aistimuksia ja sitä kautta parantaa lapsen toiminnallista suoriutumista.

Sensomotorinen leikki: Lapsen kyky käsitellä aistimuksia ja tuottaa tarkoituksenmukaisia liikkeitä kehittyy tutkivassa leikissä, jossa syntyy oman kehon tuottamia tunto-, asento- ja liikeaistikokemuksia sekä ympäristön tuottamia näkö- ja kuuloaistikokemuksia.

Kognitiivinen: Tiedollinen; kognitiiviset toiminnat (esim. muisti, ajattelu, ongelmanratkaisu) ovat aivojen tietoa käsitteleviä prosesseja.

Synapsi: kahden hermosolun liitospinta, jonka kautta hermoimpulssi siirtyy tai jää siirtymättä hermosta toiseen.  Esim. kun aivoista lähtee liikekäsky lihakseen, tieto välittyy hermosolusta toiseen synapsien kautta.

SI-terapeutti:  sensorisen integraation teorian ja terapian koulutuksen (ammattikorkeakoulun erikoistumisopinnot, 38 op.) saanut terapeutti.

Toimintaterapia: Toimintaterapia on kuntoutusta, joka perustuu toiminnan terapeuttiseen käyttöön sekä toimintaterapeutin ja asiakkaan väliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen.  Toimintaterapian tavoitteena on asiakkaan itsenäisyys toiminnassa ja elämänhallinnassa.