Sensorisen integraation häiriö

Häiriöstä puhutaan silloin, kun lapsen ongelmat ovat sellaisia, että ne estävät lasta suoriutumasta niistä jokapäiväisistä asioista, joista hän haluaisi suoriutua, hänen pitäisi suoriutua tai hänen oletetaan ikänsä perusteella suoriutuvan.  Lapsen elämäntilanne, häneen kohdistuvat odotukset ja ympäristö vaikuttavat siis voimakkaasti siihen, minkälaiset oireet koetaan häiritseviksi.Kun aistitiedon käsittelyssä on ongelmaa, lapsen kehitys ja oppiminen eivät etene odotetusti.  Uusien taitojen oppiminen voi olla erityisen työlästä ja lapsen saattaa olla vaikea hallita käyttäytymistään.  Lapsi voi kokea itsensä osaamattomaksi ja tyhmäksi, mikä heikentää itsetuntoa.  Hän alkaa välttää haasteellisia toimintoja, jotka olisivat välttämättömiä uusien taitojen oppimiselle.  Lapsen kehitykselliset ongelmat vaikeuttavat leikkimisen ja omatoimisuustaitojen kehittymistä.  Hän ei esimerkiksi osaa leikkiä toisten lasten kanssa, on taitamaton käyttämään leikkivälineitä, ei pysty kehittämään leikkiä eteenpäin tai ryntää keskittymättä leikistä toiseen.  Koska useimmat lasten ongelmat näkyvät arjessa käyttäytymiseen ja/tai oppimiseen liittyvinä ongelmina, on kuntoutusta mietittäessä tärkeää arvioida ensin huolellisesti, mistä ongelmat johtuvat.  Sensorisen integraation arvioinnissa pyritään selvittämään arjessa näkyvien ongelmien kehityksellisiä tekijöitä, sensorisen integraation ja motorisen toiminnan ohjailun, eli praksian kehittymistä / ongelmia (ks. sensorisen integraation ongelmien arviointi).

Aistitiedon käsittelyn eli sensorien integraation ongelmat

  • Lapsella on vaikeutta aistimusten säätelyssä.

Lapsi reagoi muille ihmisille tavallisilta tuntuviin ärsykkeisiin yliherkästi, heikosti tai hän saattaa ylenpalttisesti hakea jotakin aistikokemusta, eli olla aistihakuinen.  Lapsen reagointi aistiärsykkeisiin saattaa myös vaihdella tilanteesta toiseen.

Liikkeeseen yliherkästi reagoiva lapsi saattaa olla suhteettoman peloissaan jalkojen irrotessa maasta tai pään ja kehon asennon muuttuessa.  Voi olla, että lapsi ei mielellään kiipeile, keinu, laske liukumäkeä tai kulje portaita. Vauvavaiheessa vaipanvaihtotilanteet ja kouluiässä liikuntatunnit voivat olla lapselle erittäin epämieluisia.

Lapsi voi reagoida odottamattomaan kosketukseen hyvin voimakkaasti / tunnepitoisesti.  Hän voi vältellä läheisyyttä, mistä johtuen hänen voi olla vaikea ottaa vastaan hoivaa vanhemmiltaan ja fyysistä ohjaamista päivähoidon / koulun opettajilta.  Lapsi ei pidä käsien sottaantumisesta, siksi muovailuvahat ja sormivärit eivät ole mieluisia ja hiekkaleikeissäkin lapsi käyttää mieluummin lapiota.

Lapsen voi olla vaikea sietää muille normaaleja kuuloärsykkeitä, jolloin esimerkiksi tavaratalon äänet, hälinä voivat saada hänet hyvin levottomaksi.

Aistimushakuinen  lapsi saattaa jatkuvasti törmäilemällä, pureskella tai nuolla esineitä ja olla jatkuvasti liikkeessä.

  • Lapsella on vaikeuksia liikkeiden hallinnassa

Lapsella voi olla ongelmia koko kehon, käsien ja/tai suun liikkeiden koordinaation hallinnassa, erityisesti liikesarjojen sujuvassa tuotossa.  Uusien motoristen taitojen kuten pyöräilyn, hiihtämisen, saksilla leikkaamisen, ruokailuvälineiden käyttämisen, piirtämisen ja kirjoittamisen oppiminen voi olla lapselle hyvin työlästä.

  • Lapsen puheen kehitys ja kielellisten taitojen oppiminen on hidasta

Sanojen ymmärtäminen ja niiden tuotto edellyttää usean eri aistijärjestelmän integraatiota, siksi sensorisen integraation häiriöt löydetään usein juuri puheen kehityksen ongelmien, viivästyneen puheen tuoton tai puheen ymmärtämisen ongelmien yhteydessä.  Heikosti kehittynyt kehonhahmotus hidastaa käsitteiden oppimista ja niiden vakiintumista. Lapsella voi olla myös kuullun hahmottamisen ongelmia, mikä vaikeuttaa kielellisten ohjeiden ymmärtämistä.  Kun lapsella on kehon ja kädenkäytön hallinnan praktisia ongelmia, on hänellä usein myös vastaavanlaisia praktisia ongelmia myös puhemotoriikan alueella.

Lapsella on vaikeuksia hallita käyttäytymistään
Lapsi saattaa reagoida lähes kaikkiin aistiärsykkeisiin, eikä pysty jättämään epäoleellisia ärsykkeitä huomioimatta.  Lapsen toiminta on tällöin lyhytjännitteistä ja keskittymätöntä.
Lapsen voi olla vaikeaa paneutua oman toimintansa suunnitteluun, hän toimii ensin ja ajattelee vasta sitten.  Lapsen saattaa olla myös vaikeaa sopeutua uusiin tilanteisiin, siirtyä tilanteesta toiseen, kestää epäonnistumisia.

  • Lapsella on heikko itsetunto

Lapsi kokee itsensä osaamattomaksi. Aikuinen näkee, että lapsella ei ole hyvä olla.  Lapsi välttää haasteita, vetäytyy, on itsepäinen tai häiriköi.

Yksittäisinä jotkut yllä luetelluista sensorisen integraation häiriön oireista voivat olla ohimeneviä ja liittyä lapsen normaaliin kehitykseen.

AISTISÄÄTELYHÄIRIÖ SENSORISEN INTEGRAATION VIITEKEHYKSESSÄYhä useammin lasten käyttäytymiseen liittyvien ongelmien yhteydessä on alettu tiedostaa ns. säätelyhäiriöiden vaikutus lapsen kehitykseen ja käyttätymiseen.  Tästä johtuen säätelyhäiriöt on hyväksytty ICDL-diagnoosiluoki-tukseen.Ayresin kehittämässä sensorisen integraation teoriassa aistisäätelyyn liittyvät tekijät ovat olleet tiedostettuja jo alkuvaiheesta lähtien.  Kuluneen kymmenen vuoden aikana tältä pohjalta on tehty runsaasti tieteellistä tutkimusta ja julkaisuja aistisäätelyhäiriöiden luonteesta ja kuntoutuksesta. Tämä tieto on auttanut ymmärtämään aistisäätelyhäiriöistä johtuvaa poikkeavaa käyttäytymistä sekä tehostamaan ongelmiin puuttumista terapian keinoin.Aistisäätelyongelmissa lapsen ympäristöllä on erittäin tärkeä merkitys lapsen käyttäytymisen jäsentymiseen. Siksi ongelmia tulee arvioida aina suhteessa lapsen ympäristöön, ympäröiviin ihmisiin ja tilanteisiin, joissa poikkeavaa reagointia esiintyy.
Pienen lapsen reaktiot ärsykkeisiin saattavat olla yllättäviä, koska hänen fysiologinen itsesäätely on vasta kehittymässä.  Pienet lapset ylistimuloituvat tai ylivirittyvät herkästi ja autonomisen hermoston toiminta kiihtyy.  Säätelykyvyn kehittyminen ja kypsyminen tukee tarkoituksenmukaista vuorovaikutusta ympäristön kanssa.Fysiologisesti aistisäätely on solutasolla tapahtuva yksittäisen aistimuksen laukaisema mukautumisen ja herkistymisen mekanismi. Se muuttaa hermoston rakennetta ja/tai toimintaa vaikuttaen synapsien väliseen tiedon siirtymiseen.Aistisäätelykykyä arvioidaan havainnoimalla lapsen reagointia ja käyttäytymistä arjen erilaisissa tilanteissa.  Tiedon keräämiseen on kehitetty erilaisia arviointimenetelmiä ja kyselykaavakkeita.  SI-terapeuttien käyttöön on kehitetty Sensory Processing Measure, jota parhaillaan työstetään suomeksi.Havainnoitavissa olevaan aistisäätelyyn vaikuttavat sekä yksilön sisäiset tekijät että ympäristöön ja vuorovaikutukseen liittyvät ulkoiset tekijät.  Kun ulkoiset tekijät (tehtävä, ympäristö, vuorovaikutussuhteet, kulttuuri) ja sisäiset tekijät (yksilön kyky käsitellä aistitietoa, tunteita, ylläpitää tarkkaavuutta) sopivat yhteen, nähdään lopputuloksena tilanteeseen sopiva tarkoituksenmukainen toiminta
Aistisäätelyhäiriö näkyy paitsi lapsen tavassa reagoida aistimuksiin ja hallita käyttäytymistään, niin myös vireystilan, tarkkaavuuden ja tunteiden säätelyssä.
Aistiärsykkeisiin yliherkästi reagoivan lapsen on usein vaikea rauhoittua. Pidempään kestävä ylivirittyneisyys vaikeuttaa jäsentynyttä toimimista.  Aistimuksiin heikosti reagoivien (alireagoivien) lasten on puolestaan vaikea saavuttaa tai ylläpitää hyvää toimintavirettä ja/tai päästä alkuun toiminnassa.
takaisin alkuun