Sensorisen Integraation Terapian Yhdistys ry

Vanhempien kysymykset

Päivähoidon ja koulun kysymykset

Terapeuttien kysymykset

Terv.huollon kysymykset

VANHEMPIEN KYSYMYKSET 

• Poikani on 4-vuotias. Hän on ollut sairaalassa tutkimuksissa kömpelyyden
  ja keskittymisvaikeuksien vuoksi. Tutkimusten jälkeen hänelle suositeltiin
  toimintaterapiaa sensorisen integraation menetelmällä.  Mitä tämä tarkoittaa? Eikö lapseni opi riittävästi ketteryyttä leikkiessään kotipihalla? Pihassamme on keinu, liukumäki ja hiekkalaatikko. 

On hyvä, että teillä on piha, jossa lapsi voi leikkiä monipuolisesti. Monipuoliset sensomotoriset leikit tukevat lapsenne kehitystä. Omissa, tärkeissä leikeissään lapsi toteuttaa toimintoja joihin hän pystyy.

Jos lapsella on todettu kehityksellistä viivettä, hän hyötyy aikuisen tavoitteellisesta ohjauksesta ja tuesta suuntautumisessa haastavampiin, kehitystä eteenpäin vieviin toimintoihin. Kehityksellinen häiriö saattaa estää lasta käsittelemästä tarkoituksenmukaisesti omasta kehosta ja ympäristöstä tulevia aistikokemuksia.Tällöin lapsi ei kykene hyödyntämään leikki-ja toimintaympäristönsä tarjoamia oppimismahdollisuuksia yhtä tehokkaasti kuin ikätoverinsa.

Toimintaterapiassa terapeutti auttaa lasta leikkimään juuri hänen tarpeitaan vastaavia, tarkoituksenmukaisia leikkejä, jotka tukevat lapsen kehitystä.Toimintaterapiassa, jossa menetelmänä on sensorisen integraation terapia lapselle ei pyritä opettamaan yksittäisiä taitoja, vaan luodaan perustaa, jolle lapsi rakentaa omaa oppimistaan. Keskeisesti terapiassa ovat huomion alla kehon aistijärjestelmät. Terapiatilanteissa lasta autetaan käsittelemään ympäristöstä ja omasta kehosta tulevaa aistitietoa tehokkaammin, mikä näkyy ulospäin lapsen parempana toimintakykynä arkipäivän tilanteissa. Ymmärtävä, tukea antava ja kannustava ilmapiiri niin kotona kuin terapiassakin luonnollisesti tukee lapsen uskaltautumista kehittämään taitojaan.

• 3-vuotias poikamme Eetu syntyi kilon painoisena keskosena. Eetu on ollut alusta lähtien haasteellinen lapsi.  Liikunnallinen kehitys eteni kyllä hyvin, mutta Eetun käyttäytyminen on ollut aina meille kysymysmerkki. Jo vauvana Eetu oli "käsittelyarka". Erityisesti vaippaa vaihtaessa, vaatteiden pukemisessa ja riisumisessa sekä pesutilanteissa hän huusi sydäntä raastavasti. Edelleenkään Eetu ei pidä syliin ottamisesta eikä silittelystä. Karkean ruuan syömisestä Eetu kieltäytyy ja käsien likaantuminen on hänelle katastrofi. Autoleikit kiinnostavat, mutta jos yritän häntä houkutella autoleikkiin hiekkalaatikolle, niin hän tyytyy vain katselemaan sivusta. Sairaalassa sanottiin, että Eetu on "aistiyliherkkä" ja sen taustalla on todennäköisesti keskosuus. Onko näin ja miten voisimme Eetua auttaa? 

Lapsilla, joilla on aistitiedon säätelyn pulmia esim. aistiyliherkkyyttä ympäristöstä tai omasta kehosta tulevia aistimuksia kohtaan, on kuvattu samantyyppistä käyttäytymistä kuin Eetulla. Yliherkkyysreagoinnilla tarkoitetaan lapsen poikkeuksellisen voimakasta reagointia tavanomaisiin aistiärsykkeisiin, esim. juuri tuntoaistimuksiin. Lapsen on vaikea olla reagoimatta emotionaalisesti  kyseiseen ärsykkeeseen, ikään kuin aivot eivät pystyisi olemaan välittämättä siitä, ja lapsi on usein hyvin virittyneessä tilassa, esim. yrittää poistaa ärsykkeen lähdettä tai välttelee ärsykettä tuottavaa toimintaa

Ennenaikaisena syntyneen lapsen aivot ovat erittäin herkät aistiärsykkeiden rekisteröinnin suhteen, mutta usein kykenemättömiä tarvittaessa sulkemaan  ärsykkeet huomionsa ulkopuolelle. Ennenaikaisena syntyneellä lapsella on syntyessään herkät, helposti ylivirittyvät aistit ja tämä saattaa myös myöhemmällä iällä näkyä lapsen käyttäytymisessä.

Tuntoaistimuksia yliherkästi aistivalle lapselle kevyt kosketus on usein ärsyttävin. Lujan, varman, tasaisen ja ennakoitavan kosketuksen lapsi sietää yleensä huomattavasti paremmin. Tasainen painetuntemus voi auttaa lasta sietämään tuntoaistimuksia ja myös pääsemään helpommin yli tuntoaistimusten aiheuttamasta ärsytyksestä, pahanolon tunteesta. Aivan samaan tapaan kuin me hankaamme satuttamaamme ihon kohtaa, lasta voi hieroa varmoilla otteilla tai kääriä hänet peittoon ”kääretortuksi”. Kannattaa myös kiinnittää huomiota minkälaiset kankaat, vaatetyypit, materiaalit tai sosiaaliset tilanteet näyttävät aiheuttavan lapsessa negatiivisia reaktioita.
Lapselle on hyvä suoda tilaisuuksia runsaasti voimakkaita tasapaino/liike/lihas-nivel aistimuksia tuottaviin koko kehon käyttöä vaativiin toimintoihin, esim. ulkoleikit. Kärryjen työntäminen, lumessa peuhaaminen, vetämis-työntämisleikit ja muut ns. raskaat toiminnat tuottavat aistimuksia, jotka rauhoittavat lasta ja näin organisoivat hänen tuntoaistimusten käsittelyään.
Vanhempien on hyvä säädellä lapsen ympärillä olevaa aistimustulvaa vähemmän lasta stressaavaksi ja enemmän ennakoitavaksi, totutella tilanteisiin ajankanssa, pikkuhiljaa lapsen tuntemuksia kuunnellen.
Toivoessanne yksilöllisempää, Eetulle suunnattua ohjausta ja mahdollista terapiaa suositeltavaa olisi toimintaterapeutin tapaaminen ja yksilöllisen arvioinnin tekeminen.

Halutessanne lisää tietoa sensorisesta integraatiosta, aistiyliherkkyydestä suositeltavaa luettavaa ovat kirjat: Aistimusten aallokossa – Sensorisen integraation häiriö ja terapia / A. Jean Ayres ja  Tahatonta tohellusta – Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä / Carol Stock Kranowitz. Kirjoja voi tilata www.ps-kustannus.fi osoitteesta.

• Lapsellani on diagnosoitu autismi, mutta voiko hänellä silti olla sensorisen integraation häiriötä?

Autismissa sensorisen integraation häiriöt ovat hyvin tyypillisiä. Autismiin liittyy usein yli- ja/tai alireagointia aistiärsykkeisiin, erilaisia hahmotusvaikeuksia ja/tai motorisen ohjailun / -koordinaation ongelmaa. Näönvarainen eli visuaalinen hahmottaminen on useimmiten autisteilla vahvaa aluetta, mutta oman kehon hahmottamisessa ja etenkin kuulonvaraisessa eli auditiivisessa prosessoinnissa ilmenee huomattavaa ongelmaa. Autismissa, kuten kaikissa muissakin häiriöissä, ongelmat ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä ja tuettavien alueiden kartoittaminen vaatii tarkkaa arviointia.

• Lukemani kuvaukset sensorisen integraation häiriöstä voivat aiheuttaa keskittymisen vaikeuksia? Onko näin? Mitä eroa on tarkkaavaisuushäiriö ADHD:llä ja sensorisen integraation häiriöllä? Lapsellani on diagnosoitu ADHD.

Hyvin monenlaiset tekijät voivat vaikuttaa keskittymiseen ja siinä ilmeneviin vaikeuksiin. Tällaisia voivat olla esim. unen puute, motivaatio, tunnetila, tiedolliset ja taidolliset valmiudet, erilaiset kehitykselliset häiriöt jne. Sensorisen integraation  (SI) häiriö esim. yliherkkyys aistiärsykkeisiin tai motorisen ohjailun vaikeuksista johtuvat taidolliset puutteet voivat siis myös näkyä keskittymisen vaikeutena. Hyvin tavallista kuitenkin on, että sensorisen integraation häiriö ilmenee osana jotakin muuta kehityksellistä häiriötä. Tarkkaavaisuushäiriö ADHD:ssä ydinoireena on tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja/tai impulsiivisuus. ADHD:n liittyy useimmiten erilaisia neurologisia ja/tai psykiatrisia liitännäisoireita. Sensorisen integraation ongelmat voivat ADHD:ssa ilmetä mm. poikkeavana reagointina aistiärsykkeisiin (esim. kokee tuntoaistimukset kuten kaverin hipaisun tavallista voimakkaammin), aistimusten hahmottamisen vaikeutena (esim. vaikeus hahmottaa, miten työväline on kädessä) ja / tai motorisen ohjailun /- koordinaation ongelmana (esim. vaikeus oppia uusia taitoja, mitkä edellyttää sujuvaa käsien tai kehon käyttöä).

Mikäli lapsellasi on SI-häiriötä, niin tämä tulisi huomioida kuntoutuksessa. ADHD lapsi ilman SI-häiriötä hyötyy käyttäytymisterapeuttisista menetelmistä. Lapsi, jolla on lisäksi SI-häiriötä, tarvitsee  kannustamista  sensomotorisiin toimintoihin osallistumiseen eli toimintoihin, missä hän saa paljon kehoaistijärjestelmien toimintaa tukevia kokemuksia. Tällaisia toimintoja tarjoavat esim. monipuoliset liikuntaleikit. Sensorisen integraation lähestymistapaan pohjautuva toimintaterapia voi olla myös tarpeellista kehityksen tukemiseksi.

• Lapsellamme on todettu kehityksen erityisvaikeuksia ja ongelmaa mm. motorisessa koordinaatiossa ja hahmottamisessa. Mitä se käytännössä tarkoittaa? Miten voisimme tukea lastamme ja mistä saisimme konkreettisia keinoja arkeen?

Motorisen koordinaation ongelmat viittaavat heikompaan kykyyn oppia ja suorittaa kehon ja raajojen sujuvia liikkeitä. Käytännössä tämä voi näkyä vaikeuksina esim. arkisissa toimissa kuten pukemisessa tai liikunnallisten leikkitaitojen oppimisessa (pyöräily, hiihto, pallopelit jne.) tai työvälineiden käytössä.

Hahmottamisen vaikeuksilla tarkoitetaan riittämätöntä tai epätarkkaa aistitiedon organisointia keskushermostossa. Esim. vaikeutta erotella aistiärsykkeen olennaisia piirteitä, yksi ärsyke toisesta, ärsykkeiden keskinäisiä suhteita tai ärsykkeitä kokonaisuutena. Hahmottamisen ongelmaa voi ilmetä millä aistijärjestelmän alueella tahansa ja kysymyksessäsi ei käy ilmi, millä alueella hahmottamisen vaikeutta on todettu. Useimmiten hahmottaminen liitetään vain näköön perustuvaan havaitsemiseen, vaikka tarkoituksenmukaisen toiminnan edellytyksenä on hahmottaa kaikista aistijärjestelmistä tulevaa tietoa tarkasti. Näköjärjestelmän alueella ilmenevässä visuaalisen hahmottamisen vaikeudessa on ongelmana tulkita sitä, mitä silmät näkevät ja se voi vaikeuttaa esim. silmä-käsi-yhteistyötaitoja (rakentelut, palapelit, kynätyöskentely jne.) ja myöhemmin aiheuttaa oppimisvaikeuksia (esim. lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka). Oman kehon hahmottaminen vaatii tunto-, lihas- ja nivel- ja tasapaino- liikeaistijärjestelmistä tulevan tiedon hahmottamista ja ongelmat tällä alueella vaikeuttavat mm. käden taitojen ja liikunnallisten taitojen oppimista ja sillä voi olla on myös vaikutusta kouluoppimiseen.

Voitte tukea lapsenne hahmotuksellisia ja motorisen koordinaation taitoja kannustamalla häntä monipuolisiin leikkikokemuksiin esim. metsäretkiin luonnossa, pallopeleihin, keinumiseen, uintiin, lumileikkeihin, muovailuvahoilla muovailuun, sormiväreillä ja vesiväreillä maalaamiseen, legorakenteluun, leipomiseen  jne. Toiminnoissa tulee välttää kilpailuhenkisyyttä ja leikit tulee helpottaa lapsen kykyjen mukaiseksi niin, että lapsi saa paljon onnistumisen kokemuksia, mitkä edesauttavat häntä itseään ohjautumaan yhä haastavampiin leikkeihin.
Kirjat ”Aistimusten aallokossa – Sensorisen integraation häiriö ja terapia” ja ”Tahatonta tohellusta – Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä” kuvaavat sensorisen integraation häiriöitä  ja antavat vanhemmille myös konkreettisia keinoja tukea lasta. Kirjoja voi tilata www.ps-kustannus.fi osoitteesta.

• Miten saisin yhteyttä muihin perheisiin, joissa lapsella on myös todettu kehityksessä ongelmia? Samassa tilanteessa olevien vanhempien tuki olisi paikallaan!

Yhteyttä toisiin perheisiin voitte kysellä paikkakuntanne päivähoidon tai koulun henkilökunnalta, perheneuvolasta tai terveyskeskuksesta. Lähimmän sairaalan lastenneurologisen yksikön kuntoutusohjaaja tai sosiaalityöntekijä voivat antaa myös arvokkaita vinkkejä toisten perheiden tapaamiseen. Mikäli lapsenne saa jotakin terapiaa, niin omalta terapeutilta kannattaa myös kysyä ideoita  perheiden tapaamiseen. Erilaisilla järjestöillä voi olla vanhemmille erilaista kerho- ja yhdistystoimintaa eri paikkakunnilla. Järjestöt järjestävät myös monipuolista loma-, kuntoutus- ja kurssitoimintaa, joissa on mahdollisuus tavata muita erityistä tukea tarvitsevien lasten perheitä. Näistä toiminnoista kannattaa tiedustella suoraan eri järjestöiltä. Linkkejä löytyy sivulta www.sity.fi. Netissä löytyy myös erilaisia vanhempien keskustelusivuja, jossa vanhemmat voivat vaihtaa ajatuksia.